Toisen maailmansodan aikana New Englannin telakoilla oli tuotanto-ongelmia, jotka johtuivat etnisistä riidoista. Fasilitoinnin kerrotaan alkaneen kun sosiaalipsykologian isä Kurt Lewin kutsuttiin paikalle hoitamaan eri kansallisuuksia edustavien laivanrakentajien välisiä konflikteja. Lewin laittoi laivanrakentajien työryhmiin psykologeja seuraamaan mitä niissä tapahtui ja helpottamaan yhteistyötä. Työpäivien jälkeen psykologit kerääntyivät yhteen pohtimaan miten ryhmien toimintaa voisi helpottaa ja keräämään järjestelmällisesti tietoa ryhmien toiminnasta. Sanotaan, että tämän psykologiryhmän jäsenet olivat ensimmäiset fasilitaattorit. Voi olla, että fasilitointi on kuitenkin yhtä vanhaa kuin ihmiskunta.

Näistä päivistä fasilitointi on kehittynyt merkittävästi ja useissa isoissa yrityksissä fasilitointi luetaan esimiesten ja organisaation kehittäjien ydinosaamisiin, joita kehitetään järjestelmällisesti. Tänään fasilitaattoreilla on myös oma kansainvälinen yhdistys, jonka konferensseissa käy vuosittain tuhansia osallistujia. 

Suomeen fasilitointi on jostain syystä jalkautunut hitaasti. Ryhmätyömenetelmiä on käytetty laatupuolella ja organisaatioiden kehittäjien piirissä runsaastikin, mutta ajatus ryhmäprosesseihin keskittyneestä asiantuntijasta eli fasilitaattorista on vieläkin vieras. Suomessa on toiminut epävirallinen fasilitaattoreiden yhdistys vuodesta 2002 (www.fasilitaattorit.fi).